Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on yksilönvapauksia loukkaava muinaisjäänne

Syksy saapuu ja koulut alkavat jälleen. Monelle fuksille saattaa yli vuosikymmenen maksuttoman kouluputken jälkeen tulla yllätyksenä ylioppilaskuntien jäsenmaksu. Jäsenmaksu on pakollinen kaikille yliopisto-opiskelijoille, jokaiselta läsnäollulta lukukaudelta. Se muodostuu kahdesta eri osasta: varsinaisesta ylioppilaskunnan jäsenmaksusta sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) terveydenhoitomaksusta. Ylioppilaskunnan jäsenmaksuosuuden suuruus riippuu ylioppilaskunnasta. Lukuvuonna 2016-17 YTHS-maksu on 54€. Kokonaisuudessaan uusi opiskelija maksaa tänä syksynä ylioppilaskunnan jäsenmaksu, YTHS-maksu, mahdolliset kiltojen ja ainejärjestöjen maksut sekä opiskelijakortin tilausmaksu mukaan lukien yhteensä jopa n. 140€. Tämä on opiskelijalle iso summa. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden ei ole pakko maksaa opiskelijakuntansa jäsenmaksua, joka on huomattavasti ylioppilaskuntien maksua pienempi.

Kyse ei kuitenkaan ole niinkään summista, vaan periaatteesta. Suomen perustuslaki (13§) takaa kaikille suomalaisille yhdistymisvapauden. Tähän sisältyy myös negatiivinen yhdistymisvapaus, eli oikeus olla kuulumatta yhdistykseen. Suomen kansalaista ei siis voi pakottaa liittymään mihinkään yhdistykseen tai maksamaan minkään yhdistyksen jäsenmaksua. Perustuslakivaliokunnan mukaan tästä lähtökohdasta poikkeaminen, eli käytännössä perustuslaissa määriteltyjen yksilönvapauksien loukkaaminen, on mahdollista vain erittäin painavin perustein.

Ylioppilaskunnat on kuitenkin määritelty julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, sillä niiden on katsottu hoitavan julkista tehtävää. Yliopistolaissa (46§, 2009) on määritelty ylioppilaskuntien tehtävä seuraavasti: ”Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.”. Tämän lisäksi ylioppilaskunnille on määritetty erityisiksi tehtäviksi opiskelijoiden nimittäminen yliopistojen toimielimiin ja opintotukilautakuntaan, sekä tarvittaessa osallistuminen opiskelijan terveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen. Perustuslakivaliokunta on katsonut näiden tehtävien toteuttamisen olevan riittävä peruste pakkojäsenyydelle eli yksilönvapausten rajoittamiselle. Todellisuudessa kuitenkin jäsenmaksun perusosasta vain alle 3% menee näihin toimintoihin, joilla pakkojäsenyyttä perustellaan.

Ammattikorkeakoululaissa (41§, 2014) ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnille on määritetty käytännössä samat tehtävät, kuin yliopistolaissa ylioppilaskunnille. Perustuslakivaliokunnan mukaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien jäsenmaksuja ei kuitenkaan tarvitse kerätä pakolla. Itse asiassa valiokunnan mukaan amk-opiskelijakuntien pakkojäsenyys olisi perustuslain vastainen. Tätä on perusteltu sillä, että ylioppilaskuntien vastuulla on hoitaa yhteydenpitoa opiskelijoiden ja YTHS:n välillä.

Ammattikorkeakouluopiskelijat eivät kuulu YTHS:n piiriin. Vuosina 2011-2014 Lappeenrannassa ja Seinäjoella toteutettiin kokeilu, jossa myös amk-opiskelijat pääsivät hyödyntämään YTHS:n palveluja vapaaehtoisella terveydenhoitomaksulla. Vuonna 2013 tehdyn väliarvion mukaan kokeilu oli onnistunut. Opiskelijoiden terveydenhuolto voitaisiinkin siis turvata myös ilman pakkojäsenyyttä; verovaroista se tälläkin hetkellä käytännössä maksetaan (opiskelijoiden maksamat maksut kattavat alle 19% YTHS:n kuluista). Lisäksi opiskelijat, jotka maksavat veroja, eli käyvät töissä, kuuluvat usein työterveydenhuollon piiriin. He eivät tarvitse YTHS:n palveluja, mutta joutuvat niistä kuitenkin maksamaan sekä jäsenmaksuin että veroin.

Viime aikoina ylioppilaskunnat ovat äänekkäästi vastustaneet maksuttoman koulutuksen nimissä EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja. Onkin erikoista, että pakkojäsenyydestä ylioppilaskunnat eivät ole pitäneet meteliä. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys asettaa suomalaiset korkeakouluopiskelijat eriarvoiseen asemaan (yliopisto-opiskelijat vs. amk-opiskelijat). Kuitenkin sen sijaan, että yhdenvertaisuutta lähdettäisiin tavoittelemaan laajentamalla pakkojäsenyyskonsepti myös amk-puolelle, tulisi siitä luopua kokonaan yliopistojenkin puolella. Yhden ryhmän yksilönvapauksien loukkaamista ei korjata loukkaamalla samalla tavalla myös muiden ryhmien vapauksia. Kesäkuussa 2016 järjestetyssä Kokoomuksen puoluekokouksessa hyväksyttiin aloite ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden poistamiseksi. Nyt olisikin siis oiva hetki kokoomuslaisen opetusministerimme toimia. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on perustuslain vastainen muinaisjäänne, jonka ainoa peruste on traditio. Tästä traditiosta olisi jo aika päästä eroon.

Uudenmaan Kokoomusnuoret ry.
30.8.2016

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *